sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pipo poikineen

Ei hemmetti kyllä nyt kyrsii. Tilasin töissä testiin sellaisen ergonomisen hiiren. Sellaisen, missä ranteen ja käden pitäisi levätä paremmin kuin tavallisen hiiren kanssa. Noh, parin tunnin testailun jälkeen käsivarteen sattui ja peukalon ja etusormen väliin myös. Lopetin uuden hiiren käytön heti, mutta käsi ärtyi ilmeisesti niin pahasti, että vielä nytkin, neljän päivän jälkeen käsi ärtyy aina, kun yritän esim. neuloa. En NIIN halua mitään jännetupintulehdusta, kun olen tällainen himoneuloja! Tekisi mieli kirota ihan kunnolla.

Noh, koska en nyt ole saanut aikaan mitään uutta, kävin läpi vähän pipovarastoani ja sieltä löytyi muutama viime talvena tehty pipo näytille:



Malli: Rikke Hat
Lanka: Lang Novena, n. 35-40 g
puikot: ehkä 4mm ja 5 mm, 40 cm pyöröt

Tämä on mun talven lempparipipo. Tai oli ainakin viime vuonna. Voi olla, että tälle vuodelle tulee taas kyhäistyä pari uutta, kröhöm. :D Tuo Rikke-pipon alareuna, luomisreuna, on ihan huippu (German Twist Cast-on Method). Ei periaatteessa näy lainkaan, että olisi luotu edes silmukoita, eikä venahda käytössä lainkaan. Muistan pähkäilleeni silmukoiden luonnin kanssa kyllä hetken jos toisenkin. Onnistuin aina luomaan pari silmukkaa, mutta sitten unohdin, että miten se menikään ja piti youtubesta katsoa taas mallia. :D


Malli: Peruspipo, ohje Kerällä-kirjasta.
Lanka: Lang Novena, n. 35-40g
puikot: 4mm, 40 cm pyöröt, 90 silmukkaa

Huono puoli siinä, että käytän pipojen tekemisessä 40 cm pyöröjä on, etten voi sovittaa pipoa vasta kuin melkein loppuvaiheessa. Tämänkin pipon kanssa kävi sitten niin, että tein sen kokonaan valmiiksi, mutta aivan liian isolla silmukkamäärällä. En tiedä millaiselle superpäälle ohje oli suunniteltu, mutta se n. 110 silmukkaa oli aivan valtava määrä. Pidin pipoa jonkin aikaa urhoollisesti, lopulta yritin kaventaa pipoa ompelemalla saumaa kasaan. Joo, ei se toiminut. 

Lopulta sitten purin koko höskän ja tein uuden paljon pienemmällä silmukkamäärällä. Sen jälkeen pipo onkin ollut paljon parempi ja välillä kiinnitän jonkun heijastinpinssin koristeeksi. Väri on ihana, ja Langin Novena jälleen kerran aivan loistavan lämmin lanka tähän tarkoitukseen.


Helsingissä lempilankakauppani on ehdottomasti Snurre. Haluaisin käydä siellä harva se viikko. Harmi, etten vain välillä ehdi, ja toisaalta, tilailen lankaa nykyisin niin paljon netistä, että ei vaan pysty. :D Snurresta ei pääse ilman, että jotain tarttuu mukaan, ja palvelu on aivan ihanaa. Tämä pipo syntyi siis ihan extempore-ostoksesta, kun Snurre mainosti muutama viikko sitten sukkalankojen -20% alea ja tilasin samalla testiin Lamanan lankoja. Tämä pipo löytyi Snurren nettisivuilta ja oli pakko tilata yksi kerä Lamana Cusia testiin.

Lanka on aika pörröistä ja koska pipo tehdään kaksinkertaisella langalla, on lankaa aika mahdoton enää neulomisen jälkeen purkaa. Siksi tämäkin meni vähän tuurilla, että onkohan 90 silmukkaa liikaa vai liian vähän omaan päähäni sopivaksi. No, siitä tuli sellainen hiukan rennohko pipo, sopiva syksyn viileisiin päiviin, ei ehkä ihan kylmimpiin talven pakkasviimoihin (ei pidä korvia kovin lämpiminä). Avomies sanoi, että näytän ihan snoukkatytöltä tämä pipo päässä. Ei lainkaan huono! :D


Lanka: Lamana Cusi, väri Seidengrau, n. 40 g, kaksinkertaisena neulottuna
Malli: Kalastajan vaimon ohjetta mukaillen, vinkki Snurren sivuilta
puikot: 4mm, 40 cm pyöröt. 


Tämän pipon tein ihan täysin Lankakauppa Kerän Jonnan blogipostauksen innoittamana. Vaaleanpunainen väri houkutteli ihan älyttömästi ja satuin löytämään Zelda's Dippinsiltä juuri sopivaa vaaleanpunasävytteistä ohutta pitsilankaa. Mukaan sekoitin Cascaden vaaleanpunaista merinovillalankaa, jotta sain piposta riittävän paksun.

Mallina käytin Ravelrysta löytyvää Navoohia, mutta en raaskinut ostaa ohjetta, jotenkin tuntui naurettavalta maksaa hyvin yksinkertaisesta pipo-ohjeesta 3,70 euroa. Joten yritin mallailla muiden tekemistä pipoista vähän että montako silmukkaa on kuviossa ja miten silmukat luotiin. Loin siis Provisional Cast on:lla silmukat ja kuvioon tein nurjaa ja oikeaa sen verran, kuin näytti omasta mielestäni hyvältä. 


Lanka: Cascade Yarns Heritage Silk, n. 70-80 g ja Zelda's Dippinsin huivilankaa n. 30 g
Puikot: 4 mm pyöröt


Neuloin kaksinkertaisen reunan niin pitkäksi, että se peitti korvat hyvin. Tämä pipo onkin ihan superlämmin. Päälaen kavennukset menivätkin sitten vähän metsään, ja pipo törröttää vähän hölmösti, ellei muista aina asetella sitä. :D Mutta sen siitä saa, kun yrittää säästää alle 4 euroa, eikä osta ohjetta. :D

Onko joku muu yrittänyt tehdä pelkkien kuvien perusteella jotain pipoa? Onko onnistunut? :D

Nyt kaipaisinkin vinkkejä, mitä pipomalleja te olette käyttäneet lähiaikoina, ja mitkä on todettu hyviksi? Haluaisin tehdä jotain haastavampaa kuin oikeaa ja nurjaa, mutta en halua mitään kirjoneulekuvioista.

Palaamisiin!

- Kaisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti