sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pipo poikineen

Ei hemmetti kyllä nyt kyrsii. Tilasin töissä testiin sellaisen ergonomisen hiiren. Sellaisen, missä ranteen ja käden pitäisi levätä paremmin kuin tavallisen hiiren kanssa. Noh, parin tunnin testailun jälkeen käsivarteen sattui ja peukalon ja etusormen väliin myös. Lopetin uuden hiiren käytön heti, mutta käsi ärtyi ilmeisesti niin pahasti, että vielä nytkin, neljän päivän jälkeen käsi ärtyy aina, kun yritän esim. neuloa. En NIIN halua mitään jännetupintulehdusta, kun olen tällainen himoneuloja! Tekisi mieli kirota ihan kunnolla.

Noh, koska en nyt ole saanut aikaan mitään uutta, kävin läpi vähän pipovarastoani ja sieltä löytyi muutama viime talvena tehty pipo näytille:



Malli: Rikke Hat
Lanka: Lang Novena, n. 35-40 g
puikot: ehkä 4mm ja 5 mm, 40 cm pyöröt

Tämä on mun talven lempparipipo. Tai oli ainakin viime vuonna. Voi olla, että tälle vuodelle tulee taas kyhäistyä pari uutta, kröhöm. :D Tuo Rikke-pipon alareuna, luomisreuna, on ihan huippu (German Twist Cast-on Method). Ei periaatteessa näy lainkaan, että olisi luotu edes silmukoita, eikä venahda käytössä lainkaan. Muistan pähkäilleeni silmukoiden luonnin kanssa kyllä hetken jos toisenkin. Onnistuin aina luomaan pari silmukkaa, mutta sitten unohdin, että miten se menikään ja piti youtubesta katsoa taas mallia. :D


Malli: Peruspipo, ohje Kerällä-kirjasta.
Lanka: Lang Novena, n. 35-40g
puikot: 4mm, 40 cm pyöröt, 90 silmukkaa

Huono puoli siinä, että käytän pipojen tekemisessä 40 cm pyöröjä on, etten voi sovittaa pipoa vasta kuin melkein loppuvaiheessa. Tämänkin pipon kanssa kävi sitten niin, että tein sen kokonaan valmiiksi, mutta aivan liian isolla silmukkamäärällä. En tiedä millaiselle superpäälle ohje oli suunniteltu, mutta se n. 110 silmukkaa oli aivan valtava määrä. Pidin pipoa jonkin aikaa urhoollisesti, lopulta yritin kaventaa pipoa ompelemalla saumaa kasaan. Joo, ei se toiminut. 

Lopulta sitten purin koko höskän ja tein uuden paljon pienemmällä silmukkamäärällä. Sen jälkeen pipo onkin ollut paljon parempi ja välillä kiinnitän jonkun heijastinpinssin koristeeksi. Väri on ihana, ja Langin Novena jälleen kerran aivan loistavan lämmin lanka tähän tarkoitukseen.


Helsingissä lempilankakauppani on ehdottomasti Snurre. Haluaisin käydä siellä harva se viikko. Harmi, etten vain välillä ehdi, ja toisaalta, tilailen lankaa nykyisin niin paljon netistä, että ei vaan pysty. :D Snurresta ei pääse ilman, että jotain tarttuu mukaan, ja palvelu on aivan ihanaa. Tämä pipo syntyi siis ihan extempore-ostoksesta, kun Snurre mainosti muutama viikko sitten sukkalankojen -20% alea ja tilasin samalla testiin Lamanan lankoja. Tämä pipo löytyi Snurren nettisivuilta ja oli pakko tilata yksi kerä Lamana Cusia testiin.

Lanka on aika pörröistä ja koska pipo tehdään kaksinkertaisella langalla, on lankaa aika mahdoton enää neulomisen jälkeen purkaa. Siksi tämäkin meni vähän tuurilla, että onkohan 90 silmukkaa liikaa vai liian vähän omaan päähäni sopivaksi. No, siitä tuli sellainen hiukan rennohko pipo, sopiva syksyn viileisiin päiviin, ei ehkä ihan kylmimpiin talven pakkasviimoihin (ei pidä korvia kovin lämpiminä). Avomies sanoi, että näytän ihan snoukkatytöltä tämä pipo päässä. Ei lainkaan huono! :D


Lanka: Lamana Cusi, väri Seidengrau, n. 40 g, kaksinkertaisena neulottuna
Malli: Kalastajan vaimon ohjetta mukaillen, vinkki Snurren sivuilta
puikot: 4mm, 40 cm pyöröt. 


Tämän pipon tein ihan täysin Lankakauppa Kerän Jonnan blogipostauksen innoittamana. Vaaleanpunainen väri houkutteli ihan älyttömästi ja satuin löytämään Zelda's Dippinsiltä juuri sopivaa vaaleanpunasävytteistä ohutta pitsilankaa. Mukaan sekoitin Cascaden vaaleanpunaista merinovillalankaa, jotta sain piposta riittävän paksun.

Mallina käytin Ravelrysta löytyvää Navoohia, mutta en raaskinut ostaa ohjetta, jotenkin tuntui naurettavalta maksaa hyvin yksinkertaisesta pipo-ohjeesta 3,70 euroa. Joten yritin mallailla muiden tekemistä pipoista vähän että montako silmukkaa on kuviossa ja miten silmukat luotiin. Loin siis Provisional Cast on:lla silmukat ja kuvioon tein nurjaa ja oikeaa sen verran, kuin näytti omasta mielestäni hyvältä. 


Lanka: Cascade Yarns Heritage Silk, n. 70-80 g ja Zelda's Dippinsin huivilankaa n. 30 g
Puikot: 4 mm pyöröt


Neuloin kaksinkertaisen reunan niin pitkäksi, että se peitti korvat hyvin. Tämä pipo onkin ihan superlämmin. Päälaen kavennukset menivätkin sitten vähän metsään, ja pipo törröttää vähän hölmösti, ellei muista aina asetella sitä. :D Mutta sen siitä saa, kun yrittää säästää alle 4 euroa, eikä osta ohjetta. :D

Onko joku muu yrittänyt tehdä pelkkien kuvien perusteella jotain pipoa? Onko onnistunut? :D

Nyt kaipaisinkin vinkkejä, mitä pipomalleja te olette käyttäneet lähiaikoina, ja mitkä on todettu hyviksi? Haluaisin tehdä jotain haastavampaa kuin oikeaa ja nurjaa, mutta en halua mitään kirjoneulekuvioista.

Palaamisiin!

- Kaisa

lauantai 18. lokakuuta 2014

Alpakka-alehurmaa

Oi voi, hukun kohta näihin lankoihin.

Dropsilla alkoi alpakka-lanka-ale 15.10., ja, koska olen alehirmu, iskin heti kiinni. Tilasin Liljan Lankakaupasta kauhean kasan erilaisia Dropsin alpakkasekoitelankoja.


Dropsin ihanaa Alpaca-lankaa vaalean harmaana ja yksi kerä vaaleanpunaisena. Ajattelin tehdä harmaasta neuleen, ehkä jopa yhdistää jotain muita värejä sen kanssa ja yrittää kuvioneuletta (joopajoo). Vaaleanpunaisesta teen lapaset.


Tätä kuvaa en saanut millään kääntymään, ärrr, mutta siis tilasin myös Alpaca Brushed Silkiä ison kasan. Näin Suuri Käsityö-lehdessä syyskuun (vai elokuun?) numerossa kuvan aivan ihanasta harmaasta rennosta neuletakista, joka oli tehty Langin Alpaca Superlightista. Noh, se lanka on hieman liian tyyristä, koska sitä tosiaan tarvitsee aika paljon. Tilasin siis vastaavaa Dropsin versiota, yli puolet halvemmalla (2e/kerä).
Lisäksi otin testiin vaaleanpunaista Dropsin Airia pari kerää, josko ne riittäisivät talviseen tuubiin?


Lisäksi tilasin limenväristä Alpaca-lankaa tarkoituksena tehdä työkaverille huivi. Noh, langan sävy olikin liian hailakka tähän tarkoitukseen, joten myin nämä eteenpäin facebookissa (Lankahamsterit-ryhmä on ihan paras!).

Onko kellään ideaa mistä löytyisi kirkkaankeltaista/limenkeltaista lankaa, joka soveltuisi huivilangaksi? Ihan mahdoton tehtävä on ollut löytää sopivaa.

- Kaisa

Ps. En tajua koska ehdin neuloa näistä jotain. Mutta kun lankakerät on niin kivoja. <3

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ystävälle neulottua

Ihana ystäväiseni pyysi tuossa muutama viikko sitten, että josko neuloisin hänelle lapaset. No tottakai! Just sellainen sopiva välipala kaikkien niiden (ainakin kolmen) keskeneräisten neuletakkien keskellä.

Kaivelin lankavarastojani ja ajattelin antaa toisen mahdollisuuden Dropsin Alpacalle, josta siis joskus viime talvena tein hupparin ja se pistelee ikävästi. Liekö eroa sitten lankojen väreissä vai missä, mutta tämä luonnonvalkoinen toimi paljon paremmin, kuin aikaisemmassa projektissa käyttämäni harmaa. Ihanan pehmeää neulottavaa, joskin ylimääräistä nöyhtää lähti pitkin matkaa. Tämä toivon mukaan väheni, kun kastelin valmiit lapaset.


Peruslapaset, ohje omasta päästä, tein 40 silmukalla koko ajan, peukalokiiloissa 15 s + poimittuna 2 s.
Lanka: Drops Alpaca, luonnonvalkoinen, n. 40 g
Puikot: 3 mm

Panta: helmineuletta tasona, ehkä n. 29 silmukkaa (jeah, hyvin muistan), kapeampi nauha neulottu 7 silmukalla erikseen ja ommeltu renkaaksi.
Lanka: Drops Alpaca, luonnonvalkoinen, n. 15 g.

Helmineuleisen pannan tein testinä, josko kaveri vaikka kelpuuttaisi. Panta näytti niin söppänältä omassakin päässäni, että otin heti työmatkaneulonnan alle samanlaisen itselleni. Tein aluksi tuosta kapeasta nauhasta liian pitkän, neulos venyy tosi paljon, joten kannattaa tehdä tosi lyhyt pätkä, jotta rusettimainen ilme säilyy.

Oletteko te neuloneet asusteita Dropsin Alpacasta? Tilasin juuri Dropsin alpakka-aleista (Liljan lankakaupasta) limen-väristä Alpacaa ja tarkoitus olisi neuloa siitä työkaverille huivi. Toki tämä lanka ei ollut sitten ainoa, mitä tilasin... Kröhöm. Niistä lisää tuonnempana. ;)

- K

tiistai 14. lokakuuta 2014

Neulontahimoinen täällä, hei!

Moi!

Päätin aloittaa käsityöblogin. Ajatus on muhinut päässäni jonkin aikaa, ja kun kavereilta on tullut vihjettä siihen suuntaan, että instagramista ja joka paikasta huomaa, että langat ja neulonta on mulle nyt SE juttu, niin kokeillaanpa, jos saisin paremmin jaettua tätä intohimoani blogin muodossa.

Innostuin neulomisesta jo joskus ala-asteella, kun käsityötunnilla tehtiin lapaset. Näistä lapasista tuli hienot, mitä nyt kuvio-osiot olivat niin tiukalla, että eivät erottuneet lapasesta, mutta noin niinkuin muuten ihan jees. :P Tämän jälkeen neulomiseni ovat keskittyneet enimmäkseen sukkiin ja lapasiin, joita olen neulonut joka syksy ja talvi, vähintään kolme paria kumpaakin.

Mutta nyt vasta päälle vuosi sitten, kun sain käsiini Virkkuri- ja Kerällä-kirjat, innostuin aivan älyttömästi neulomisesta. Asuin tuolloin vielä Tampereella, ja löysin itseni yksi päivä Lankakauppa Kerästä hypistelemästä kalliita ja ihania lankoja. En ostanut mitään superkallista vielä pitkään aikaan, mutta jossain vaiheessa innostuin testaamaan Lankaidean kalliita Manos Del Uruguayn lankoja sekä Rowanin Fine Artia. Ja siitä se sitten lähti... ihan käsistä koko touhu.

Nykyisin minulla on noin viisi (jos poikakaverilta kysytään, niin sata), muovilaatikollista täynnä ihania lankoja, Novitan seiskaveikat eivät enää kelpaa lainkaan! Olen myös melkoinen lankahamstraaja, ja rakastan muun muassa Louhittaren luolan Väinämöisiä, Malabrigon Sockia ja Silkpacaa ym.! En millään ehdi tehdä näistä kaikista jotain ihanaa, mutta kova on yritys.

Julkaisen tänne neulontatuotoksiani sitä mukaa, kun ehdin niitä kuvata (ja neuloa tietty). Tässä nyt ensialkuun yksi lemppareistani, noin kuukausi sitten valmistunut Veera Välimäen Neon Beast. 


malli: Neon Beast, Veera Välimäki
lanka: Malabrigo Sock, African Violet, 100g/400 m (loppui vähän kesken)
Manos Del Uruguay Alegria, Locura Fluo, n. 95 g/350 m

Veera piti huivinneulontakurssin syyskuun alkupuolella Lentävässä Lapasessa, ja minä päätin osallistua. Valitsin ohjeista tuon Neon Beastin, koska se oli melkeinpä ainut, joka onnistui helposti vain kahdella langalla. Ja tuli ihan valtava! Mutta hieno! Ja lämmin. :) Ja Veera on ihan superiloinen aina, ihan käsittämättömän mukava nainen. Jos vaan saatte koskaan mahdollisuutta osallistua hänen vetämälleen kurssille, niin menkää!

Noniin, 
tästä tämä lähtee. Eka postaus kirjoitettu!

- Kaisa